TerapiaMessi oli mukana mentoroimassa Etelä-Pohjanmaalle koulutettavia uusia toimintaterapeutteja
Etelä-Pohjanmaalla on jo pitkään ollut pulaa toimintaterapeuteista. Vaikka terapeuttien määrä on jatkuvasti kasvanut, ovat jonot terapiaan monessa paikkaa edelleen pitkiä, minkä vuoksi kuntoutus ei läheskään aina pääse tapahtumaan oikea-aikaisesti. Meilläkin on tänä vuonna asiakastilanne ruuhkautunut etenkin näin syksyn mittaan, ja tällä hetkellä uusia terapiajaksoja voidaan aloittaa vasta usean kuukauden viiveellä.
Seamk ja Jamk ovatkin tarttuneet yhteisvoimin haasteeseen ja aloittaneet tammikuussa 2019 niin sanotut toimintaterapian Polku-opinnot, johon otettiin mukaan opiskelijoita, joilla on jo ennestään sosiaali- ja terveysalan pohjakoulutus. Opiskelu on tapahtunut työn ohella ja meitä valmiita toimintaterapeutteja pyydettiin mentoreiksi tukemaan opiskelijoiden taivalta ensimmäisen vuoden ajan. Polku-opinnot ovat avoimen ammattikorkeakoulun opintoja, ja opiskelijat voivat hakea niistä varsinaiseen tutkintoon johtavaan koulutukseen. Meillä on ollut TerapiaMessissä mentoroitavana neljä opiskelijaa. Mentorointi on sisältänyt keskustelua opiskelijoiden kanssa erilaisista aiheista niin toimintaterapiaan kuin opiskeluissa jaksamiseen liittyen sekä näyttöpäiviin osallistumista, joiden aikana on arvioitu opiskelijoiden oppimista. Opiskelijat ovat myös päässeet joitakin kertoja mukaan seuraamaan terapiaa asiakkaiden suostumuksella.
Mentorina on ollut mielenkiintoista seurata opiskelijoiden kasvua kohti uutta ammattia. Polku-opinnot ovat selkeästi olleet hyvin raskaat ja laajat työn ohessa tapahtuvaksi opiskeluksi, ja opiskelijat ovat käyneet kuluneen vuoden aikana läpi melkoisen prässin. Lisäksi epävarmuus tutkintoon johtavaan koulutukseen pääsemisestä on ollut ajoittain keskustelun aiheena. Opiskelijoita onkin matkan varrella lopettanut useampia. Meidän mentoroimamme nelikko on kuitenkin sinnikkäästi jatkanut opiskeluita koko vuoden. Kokonaan uuden alan tietopohjan rakentaminen on varmasti ollut vaikeaa, kun samalla on tehnyt omaa työtä erilaisesta näkökulmasta. Opiskelijat ovatkin moneen kertaan tuskailleet sitä, että konkreettisuus tuntuu puuttuvan opiskeluista. Toisaalta sivusta seuraten voi nähdä huikean kehityksen ja ajattelun vaivihkaisen muutoksen, jota opiskelijat eivät ehkä itsekään täysin tiedosta. Erityisesti lokakuun lopussa pidetyssä näyttöpäivässä huomasi uudenlaisen ajattelutavan juurtuneen mieleen. Opiskelijat olivat ensimmäisen vuoden aikana upeasti sisäistäneet asiakkaan osallistamisen merkityksen terapeuttisen vuorovaikutuksen kulmakivenä sekä omaksuneet jo yhden toimintaterapian toteutusta ohjaavista prosessimalleista.
Aikaisempi elämänkokemus sekä mahdollisuus linkittää saatua tietoa omaan työympäristöön ja todellisiin tilanteisiin on myös hieno asetelma toimintaterapian kaltaisen moniulotteisen ja holistisen ammatin opiskelussa. Ainakin omiin opintoihimme verrattuna, kun koulun aloitimme opiskelun suoraan lukion jälkeen ilman minkäänlaista elämänkokemusta, jäi tiedon linkittäminen käytäntöön lähinnä harjoitteluiden varaan ja paljon joutui tekemään töitä vielä valmistumisen jälkeen, jotta ymmärsi yhtään, mitä ja miksi asioita teki asiakkaiden kanssa.
Mahtavaa työtä kaikilta opiskelijoilta, jotka ovat jatkaneet opinnot loppuun saakka. Tsemppiä jatkoon ja tervetuloa työelämään muutaman vuoden sisällä!
T: Maiju ja Essi
