Kohti toimintaterapian maisterin tutkintoa - kokemuksia ensimmäisestä vuodesta

Lupasin edellisessä postauksessa kertoa hieman lisää Jönköpingin maisteriopintojen sisällöstä, joten tässä tulee. Aloitin ensimmäisen lukuvuoden elokuun 2018 lopulla. Opintojen ensimmäinen puoli vuotta opiskeltiin tieteen teoriaa ja tutkimusmenetelmiä käsittelevää kurssia Theory of science and scientific method. Opinnot alkoivat heti täydeltä laidalta, ja ensimmäisen tehtävän tekemiseen oli aikaa viikko. Tässä riitti heti haastetta, kun tehtävään vaadittavaa kirjaa ei löytynyt mailta eikä halmeilta. Lopulta sain linkin e-kirjaan ryhmämme kreikkalaiselta opiskelijalta, ja sain ensimmäisen tehtävän tehtyä. Opinnot sisälsivät heti alusta alkaen paljon ryhmä- ja parityöskentelyä. Harjoittelimme ensin kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen tutkimuksen tekemistä ja opintojakson lopulla harjoittelimme opinnäytetyösuunnitelman tekemistä. Opiskelu sisälsi jonkin verran verkkoluentoja ja keskustelutilaisuuksia, mutta pääosin opiskelu tapahtui etänä tehtäviä tehden. Tehtävien tekeminen linkitettiin mukavasti koko ajan toimintaterapiaan, ja harjoittelimme tutkimusmenetelmiä nimenomaan toimintaterapian näkökulmasta.

Kevätkaudella opinnot siirtyivät sitten varsinaiseen toimintaterapian opiskeluun, mikä alkoi toimintaterapian teorioiden opiskelulla. Tämä kurssi oli varsin raskas, tehtäviä oli paljon ja aikataulut olivat tiukat. Kurssilla tehtiin useampia tehtäviä, joissa tutkittiin ja vertailtiin toimintaterapian erilaisia malleja ja teorioita, ja tämän lisäksi arvosteltiin aina vertaisarviona toisen opiskelijaparin työtä. Kevään toinen opintojakso, Community-based practice, käsitteli toimintaterapiaa, joka keskittyy yksilön sijaan yhteisöjen kuntoutukseen. Kurssilla tehtiin oma käytännön projekti jonkin yhteisön terveyden edistämiseksi. Itse lähdin tässä kohtaa opiskelijaparini kanssa tekemään projektia työikäisten toiminnallisen tasapainon tukemiseksi. Aihe imaisi mukavasti mukaansa, mikä teki opiskelusta mielekästä ja antoisaa. Opiskelutahtikin hieman tasoittui edelliseen jaksoon verrattuna. Ensimmäinen lukuvuosi päättyi kesäkuun alussa.

Syksyllä aloitimme uuden lukuvuoden kurssilla An Occupational perspective of health, jossa päätimme jatkaa edellisen kevään parini kanssa saman toiminnallisen tasapainon parissa, ja teimme kurssilla kirjallisuuskatsausta/tiedonhakua aiheeseen liittyen. Tämä kurssi oli mielestäni hieman hassusti ennen nyt seuraavaksi alkavaa Evidence based practice kurssia, sillä tulevalla kurssilla harjoittelemme enemmän kirjallisuuskatsauksen tekemistä ja esimerkiksi artikkeleiden laadun arviointia. Toisaalta edellisellä kurssilla tuli jo tehtyä huomioita siitä, mikä kirjallisuuskatsauksen tekemisessä ja tiedonhaussa on hankalaa.

Koulutuksen käytännön toteutuksessa haastavinta on mielestäni ollut se, että kurssien aikataulut saa tietää aikaisintaan kaksi viikkoa ennen kurssin alkamista. Tämä aiheuttaa hankaluuksia kurssin pakollisille luennoille osallistumisessa, ja yleensä myös jo sovittujen aikataulujen sumplimista. Ensimmäisellä kurssilla aikataulut myös muuttuivat useaan otteeseen kesken kurssin, mikä oli todella ärsyttävää ja esti osallistumiseni monelle luennolle livenä. Luennot toki saa katsottua yleensä jälkikäteenkin verkossa. Tiedonkulku etenkin opintojen alussa oli myös mielestäni hieman heikkoa. Kurssille olisi ilmeisesti voinut ilmoittautua jo paria viikkoa ennen ensimmäistä luentoa, mutta tästä ei tullut erillisiä ohjeita opiskelijoille, joten emme oikeastaan kukaan tienneet tästä, joten aikataulut selvisivät vasta ensimmäisellä luennolla.

Mielenkiintoista opiskelu on ollut ja tehtävät ovat mielestäni olleet pääsääntöisesti hyvin rakennettuja, siten, että niitä tekemällä olen kokenut oikeasti oppineeni. Tehtävänantojen selkeys on jonkin verran vaihdellut opettajasta riippuen, samoin arvostelukriteerit ovat vaikuttaneet yllättävän opettajakohtaisilta, eikä vielä ole oikein syntynyt selkeää käsitystä siitä, minkä tasoisen tehtävän milloinkin on tehnyt. Tehtävät arvostellaan asteikolla F (= hylätty) - A (=erinomainen). Osa opettajista käyttää koko skaalaa ja myös sen ääripäitä rohkeammin ja joillakin kursseilla suurin osa saa keskitasoisen arvosanan. Opinnoissa on ollut mukavaa se, että lähes kaikki tehtävät saa linkitettyä itseä kiinnostaviin aiheisiin, jolloin opiskelu tuntuu mielekkäältä. Koulun kirjaston laaja tietokanta on myös ollut todella mukava saada käyttöön.

Ehkä yllättävin oivallus opintojen aikana on ollut se, että tietyt toimintaterapian ammattiin liittyvät haasteet, joita olen luullut lähinnä suomalaisiksi ilmiöiksi, ovatkin globaaleja. Olen linkittänyt mm. toimintaterapeuttien ammatti-identiteettiin ja alan oman ydinosaamisen määrittelyyn liittyvät haasteet osittain siihen, että toimintaterapiakirjallisuutta on hyvin vähän olemassa suomeksi, ja siksi myös alan terminologia on hieman epämääräistä. Onkin ollut mielenkiintoista huomata, että tämä alan "coren" etsiminen on ollut yhtä voimakkaasti tapetilla muuallakin ja samanlaisia haasteita oman alan määrittelyssä on ollut ympäri maailmaa alan käytyä välillä sivuraiteilla lainaillen muilta aloilta tietoa. Muiden opiskelijoiden töitä arvostellessa myös on huomannut selkeästi kulttuurierot ja sen, kuinka sama ala on kehittynyt hieman eri näköiseksi eri kulttuureissa, tai kuinka asioita jäsennetään eri tavalla. Usein on paljon helpompi ymmärtää pohjoismaalaisten opiskelijoiden töitä, kuin esimerkiksi Etelä-Eurooppalaisten Tämä johtuu luultavasti ihan siitä, että tuntee paremmin ympäristön, johon opiskelija linkittää tietoaan.

Oma oppijuus ja suhtautuminen tutkimustietoon ja näyttöön on myös muuttunut. Opinnoissa painotetaan hyvin paljon kriittistä ajattelua, ja tämä on kehittynyt itselläkin paljon. On harmillista, että toimintaterapiasta tehdyt tutkimukset ovat usein varsin suppeita otannoiltaan tai muutoin pienimuotoisia. Tämä vaikeuttaa näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämistä työssä, koska tiettyjen menetelmien tehokkuutta puoltavia tutkimuksia on vaikea löytää tai tieto on suurelta osin ristiriitaista. Osittain tämä kertoo varmasti myös siitä, kuinka monimutkaista ihmisen toiminta on, ja kuinka vaikea sitä on luotettavasti tutkia.

Tiistaina 5.11. aloitellaan taas uutta Evidence-based practice kurssia. Mielenkiinnolla odotan, mitä se tuo tullessaan, ja kuinka opiskelu tulee onnistumaan tässä vauva-arjen ohella. Laskettu aika kun on lauantaina. Kurssin opettajan kanssa teimme hieman etukäteen suunnittelua, kuinka tässä erilaisessa elämäntilanteessa varaudutaan siihen, jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan. Mutta pitäkää peukkuja, että kaikki sujuu hienosti ja mulla jää aikaa muuhunkin kuin nukkumiseen. :)

Terkuin Maiju